Talviloman myötä rakentaminen alkaa

Kirvesmiesten jäljiltä kämpästä näki vielä läpi.

Semmonen siitä sitten tuli. Ikkunat löytyy ja rungosta voi päätellä talon muotoa. Paljon muuta en osannutkaan tehdä. Talotehtaan kirvesmiehet olivat poistuneet. Samalla oli poistunut itsevarmuus ja osaaminen tältä tontilta.

Ensimmäisenä rakennusaamuna pakkasta oli -21c. Olin tontilla jo kuudelta. En saanut yöllä oikein unta. Kiire oli, mutten tiennyt että mihin. Seisoskelin siellä tontin rajalla, kun peremmällekään en uskaltanut mennä. Oli vielä vähän pimeääkin.

Siellä minä törötin paksuissa toppavaatteissa enkä tiennyt mitä tehdä. Olin edellisenä päivänä löytänyt kadonneet tuulensuojalevyt. Ne olivat menossa n. 500km päässä oikeasta paikasta. Onneksi Gyprocin tehtaalla osasivat auttaa. Levyt löytyivät ja toimitettiin tontille. Siinä ne makasivat massa pressujen alla. Tiesin, että ne tuohon ensimmäisenä runkoon kiinnitetään rungon jäykistämiseksi. Minulla oli mattoveitsiä, muutama vasara ja huopanauloja. Kaikki oli siis tarvikkeiden puolesta kunnossa.

Kokosin naapurin kuormalavoja lumen päälle, jotta saisin maailmalla kiertävät gyproc levyt irti lumesta.

En uskaltanut kuitenkaan aloittaa. Levyt painoivat n. 40kg ja olivat 3m 12cm pitkiä. Koitin nostaa yhtä niistä ja se taipui niin, etten uskaltanut yrittääkään laittaa sitä seinälle. Joten päätin seistä siellä tumput suorina.
Tiesin, että edessäni on kahden vuoden rakennusurakka. Tiesin, että jokainen valveilla oleva hetkeni menee tämän projektin parissa seuraavat 24 kuukautta. Se siinä varmaan minut lamautti.

Pikku paniikissa projektiani ihmetellessä aika meni kuin siivillä ja puoli seitsemän maissa appiukko yhtäkkiä ilmestyi tontille. "Eiköhän aloiteta" - mikäs siinä, aloitetaan vaan. Ja niin homma lähti liikkeelle. Yksi asia kerrallaan -  mentaliteetilla tämäkin projekti onnistuu. Tarvitsin alkuun vain hieman suunnannäyttöä kokeneemmalta.